fbpx
Elemove logo
Yli 50€ tilaukset ilman toimituskuluja​
Toimitusaika 2-4 arkipäivää
runko 160Nm

Higher-end eMTB -projekti 2021

20210905 Tarkoituksena on rakentaa sopivan tehokas sähkömaastopyörä kohtuullisella kustannuksella, joka palvelee ympäri vuoden maastosta riippumatta. Rakentaminen on lähinnä osien valintaa, pientä modaamista, kasaamista ja säätöä. Valmiitakin pyöriä saisi muutamasta kaupasta ulkomailta, mutta hinta nousee helposti kuuteen tonniin ja pidemmällekin, mikä kannustaa rakentamaan oman. Kustannusta tärkeämpi syy on joka tapauksessa intohimo pyörien rakentamiseen.

20210906 Vihdoinkin hiilikuiturunko on tallin pöydällä! Kyseessä on Dengfu E-06 hiilikuiturunko, jonka saamiseksi meni vuosi. Ensiksi kaksi kiinalaista jälleenmyyjää jätti tuotteen toimittamatta, joista rahat palautettiin kiitos Alibaban. Kolmannella yrityksellä runko tuli suoraan tehtaalta ja sen toimitettiinkin kohtuullisen nopeasti. Tämä oli hyvä oppi hankinnan sudenkuopista, kun kyseessä on kaukomaat. Vaatimukset rungolle oli Bafang M620-mottorin yhteensopivuus ja sisäinen akku, joten vaihtoehtoja oli melko vähän.

20210907 Runko oli pakattu turhan vaatimattomilla pehmusteilla, jonka takia siihen oli tullut muutama pieni naarmu maalipintaan. Viimeistely vaikuttaa kuitenkin hyvältä ja painoa rungolla on noin 3.5kg. Ensimmäinen teko on laittaa rungon takakolmio kiinni linkkuihin ruuvilukitteella ja pienen testailun jälkeen linkut vaikuttavat jämeriltä. Rungon koko on 20″ eli suurin mitä tehtaalla oli tarjolla. Todellinen koko toki selviää vasta, kun pyörällä pääsee ajamaan.

20210908 Runkoa odotellessa oli hyvää aikaa hankkia siihen iskari. Metsästyksen lopputuloksena iskariksi valikoitui FOX FLOAT DPS 185×55 ominaisuuksien ja huollettavuuden takia. Iskarin alaholkkia piti lyhentää hieman runkoon sopivaksi, joka hoitui hiemalaikalla täsmälleen oikean mittaiseksi. FOX on miellyttänyt merkkinä jo pitkään eri kulkupeleissä, joten jonkinlaista merkkiuskollisuutta oli valinnassa mukana.

20210909 Iskari kiinni runkoon ruuvilukitteella ja rannemomentilla. Korvalliset vaikuttavat kestäviltä ja hyvin iskari tuntuu istuvan runkoon, eikä klappia ole mihinkään suuntaan. Takajousitusta rungossa on 120mm, Hakusessa oli pidempi jousitus, mutta runkovaihtoja on sen verran maltillisesti, että päädyin tähän. Nykyisessä ajopelissäni on 160mm takajousitus, josta suurin osa jää hyödyntämättä, joten 120mm riittää vallan mainiosti omiin maastoajoihin, jopa kesyihin alamäkiajoihini, koska en ole mikään Redbull-reikäpää, joka tulee mäkiä alas sata lasissa.

20210910 Pitkään Bafangin BBSHD-moottorilla ajaneena uusi M620 malli viehätti, koska kovan 160Nm väännön lisäksi siinä on uutena ominaisuutena momentintunnistus. Momentintunnistimesta ei ole iloa maantieajossa, mutta maastoajosta se tekee tarkempaa, eikä pyörä hyökkäile. Bafangeissa on lisäksi kaasuvipu, jonka kanssa maastossa pääsee hyvinkin vaikesta paikoista yli, kun esimerksi kivikon takia ei pysty polkemaan ollenkaan. Haters gonna hate -porukoille kaasuvipu aiheuttaa uskonnollisen mittakaavan tunnontuskia, mutta minulle se on vain hauska lisä sähkömaasturiin. Bafangilla on ollut hieman vaihtelevaa käytäntöä alennusvaihteiden vaseloinnissa, joten kone auki, keltaiset vaseliinit pois, reilusti punaista lentokonevaseliinia tilalle ja kone kiinni.

20210911 Dengfu E06-rungossa on leveä takavaarukka jopa neljä tuumaa leveille 26″-fättirenkaille sekä levein mahdollinen 197mm takanapa 12mm läpiakselila. Fättirenkaita pyörään ei kuitenkaan tule, koska sillä ajetaan hyvin vähän suolla, pirullisessa louhikossa tai heikoilla hangilla, joissa ylileveistä renkaista on selkeää hyötyä. Keskiö on DT Swiss 350 Big Ride ratchet-tyyppisellä vapaarattaalla, jonka kehutaan kestävän isojakin tehoja. Vanteeksi valikoitui DT Swiss 612 H eli 35mm leveä sähköpyöriin tarkoitettu MTB-vanne, jolla on kokoa 27,5″ ja kantavuudeksi ilmoitetaan 150kg. Ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että runkoon olisi mahtunut 29″ vannekin, mutta sitä ei uskaltanut ennakkoon tilata. Mitä leveämpi keskiö ja mitä pienempi vanne, sitä kestävänpi kiekko, joten 27,5″ vanteella takakiekosta saa kestävämmän, mikä on tarpeen tehokkaassa pyörässä.

Kiekon kokoamiseen kului työtunteja melkoisesti, mutta tekeminen on terapeuttista ja lopputulos on hyvä. 32 reikäisen kiekon ladonnassa ei taida olla kuin yksi järkevä ladontamalli (kolmen yli ristiin) ja kiristykseen helpoin tapa tuntuu olevan vetopuolen kiristys mittarilla, hienossätönä pyöreyden tarkastus ja sitten jarrupuolen kiristyksellä vanne keskelle ja suoraksi. Vetopuolen pinnat ovat hieman lyhyempiä ja pystymmässä, joten pinnojen kireys on noin 100kgf ja jarrupuolen vastaavasti noin 90kgf. DT Swiss ilmoittaa makskmikireydeksi 120kgf, mikä olisi jopa pelottavan kireä. Navan laipan ulkopuolelta tulevat pinnat taivutettiin suoraan linjaan ja kummankin puolen kireyksien ollessa 10 % vaihteluvälillä, kiekolla pitäisi olla pitkä ikä, eikä ensihuoltokiristykselle pitäisi olla tarvetta. Tämä jää nähtäväksi.

Rihtauspenkkinä toimii takahaarukka ja teippi, johon on merkitty oikea linja

20210917 Johtoja runkoon mallatessa vastaan tuli ensimmäinen säästön paikka, kun Maguran MT5e katkaisimella varustettujen jarrujen liittimet olivatkin punaiset, eikä keltaiset kuten Bafangin johtosarjassa. Uusi johtosarja kyllä löytyi nettiä selaamalla, mutta extra €50+ ja yli viikon odotus ei kiinnostanut tällä kertaa. Endless Sphere -foorumilta sai vinkkiä ratkaisuun, jota vähän sovelsin tekemällä keltaisiin liittimiin uudet lovet stopparille eri kulmaan ja täyttämällä vanhan loven liimalla. Lopuksi vielä uudet kohdistusnuolet vakoisella tussilla liittimien päälle, jottei vahingossa yritä tunkea liittimiä vanhaan asentoon. Rungon sisällä kulkeva johtosaraja sai puolestaan superloni-pehmusteen, millä vältytään hermoja raastavilta ylimääräisiltä ääniltä. Moottorin puoleinen pää johtosarjaa toimitetaan jostain syystä ilman suojakuorta, joten se oli syytä vahvistaa sähköteipillä ja kutistesukalla.

20210918 Nopeusanturin johto kulkee takahaarukan alla kahden nippusidekiinnikkeen kautta, jonka jälkeen sen saa haarukan irroittamalla kulkemaan moottorille suojassa iskuilta ja muuten visuaalisesti piilossa. Johtojen saaminen lähes täysin piiloon on nautinnollista.

20210919 Etukiekoksi valikoitui DT Swiss E 1900 Spline 30mm 29″ 15×100 läpiakselilla, joka on siis isompi ja h5mm kapeampi kuin takakiekko. Suoravetoiset pinnat torx pro lock-nippeleillä vaikuttavat jämäkämmiltä ja helpommin säädettäviltä kuin takakiekon perinteiset pinnat messinkisillä pro lock-nippeleillä, joten näitä on syytä suosia jatkossa. Jarrulevyiksi tuli Maguran 180mm MDR-C Centerlock-kiinnityksellä. Oman kokemuksen mukaan 180mm levyt riittävät enemmän kuin hyvin näille korkeuseroille ja kohtuullisen kesylle alamäkiajolle. Valmistaja mainostaa levyjen sopivan myös sähköavusteisille pyörille, mutta liekö sillä väliä, että onko kyseessä sähkö- vai luomupyörä..

20210920 Etuhaarukkana toimii FOX 34 Grip2 150mm joustolla ja pikasäädön kaukosäätimellä. Kaukosäätimiä en ole nähnyt tarpeellisiksi sähköpyörissä, etenkään kovatehoisissa, joten jätin sen suosiolla pois, jolloin ohjaustangostakin tulee pelkistetympi. 150mm jousitus on muutaman sentin lyhyempi kuin nykyisessä ajopelissä (samoin kuin takanakin), mutta veikkaan sen riittävän hyvin. Seuraavaksi etujarru paikoilleen korotuspalikalla, joka onneksi sattui olemaan oikean muotoinen ja kokoinen,mikä ei ole itsestääselvyy, sillä Maguran valikoimassa näitä palikita on melkoinen valikoima. Letku sopivan mittaiseksi ja sitten etujarrut onkin valmiina. Kaasukahva näkyykin vasemmalla jarrun vieressä, jonka lisäksi pyörään tulee hieman sinistä väriä piristämään ulkonäköä tuppien ja stemmin osalta, joiden valmistaja on FUNN.

20210921 Taakse Maguran MT5e 180mm istuikin ilman korokepalikkaa. Voimansiirtoa pähkäillessä kantava ajatus oli vähentää vaihteita, jolloin ketjut levenee ja kestävyys oletettavasti paranee, vähintäänkin vaihteet pysyvät paremmin säädössä. Isotehoisissa sähköpyörissä 21-lehtiset pakat ovat mielestäni turhan tiheitä, mutta toki iso vaihteluväli on hyödyksi. SRAM tarjoaa 52-10 pakkaa 8-lehtisenä, mikä oli tarkoituksena hankkia, mutta €300 alennuksessa tuntui lopulta liian kalliilta. Vastaavia sekunda-pakkoja on myös tarjolla edullisesti, mutta niiden käyttökokemukset vaikuttivat heikoilta. Kompromissiksi koitui Shimanon SLX CS-M7000 pakka, jota valimstaja suosittelee sähköpyöriin ja vaihteluväliäkin on hyvät 42-11. Pakkaa ohjaa SLX 11s RD-M7000 vaihtaja DEORE SL-M5100 liipaisimella. Shimanon liipaisinvalikoima oli melko suppea, kun kyseessä on erimerkkiset jarrut, joten liipaisimessa on näyttö, jota ei pelkistettyyn tankoon olisi välttämättä tarvinut. Ketju on CN-HG601. Tämän pakan etuna on vaihdettavat pikkurattaat eli nyt pyörään on valmiina tallin hyllyssä vaihtoketjut ja kolme pienintä ratasta ( jotka ovat omissa ajoissani kuluneet eniten ja jotka ovat nirsoimpia kulumisen suhteen) jotka saa heittää paikoilleen ensimmäisen tonnin paikkeilla.

20210922 Ohjauslaakerin kanssa repesi pelihousut kertaalleen, koska alaosa oli millin verran liian pieni ja taas meni postikulut ja aikaa pienen paketin odottamiseen. Ohjauslaakeri on KCNC KHS F13 headset ZS44/28.6 1-1/8″ – ZS56/40 1.5″ eli hyvinkin yleisen standardin mukainen setti, jotta tunnetuimmin valmistavat esim. Cane Creek ja HOPE. Oppina tästä oli se, että jos tilaa rungon erikseen, niin kannattaa ottaa tehtaalta samaan pakettiin mukaan ohjainlaakeri, satulaputken kiristin ja taka-akseli varmuuden vuoksi, niin onpahan ainakin mallikappaleet joiden perusteella tilata parempaa, jos tarvis. Sähköpyörissä samaan kategoriaan kuuluu myös akun roippeet eli teline, piuhat, jne., joiden hankkiminen jälkikäteen voi osoittautua hankalaksi.

20210922 Takavalssi alkaa olla sen verran suora ja kiristelyssä vahingoittuneet nippelitkin on vaihdettu uusiin, että nyt voi vetää vanneteipin kiinni. Sinisen teeman mukaan venttileiksi valikoituivat ulkonäön perusteella Chris King Peaty venttiilit, joissa toisen korkki on pinna-avain ja toisen puolestaan venttiili-avain litkutusta varten. Litkuksi valikoitui Milkit ilman sen tieteellisempää perustetta. Kumien valinta on mielenkiintoista, koska valikoimaa on enemmän kuin jaksaa selata läpi. Rullaavuuden ja pidon kompromissiksi tuntui sopivan Schwalben Smart Sam kumet, etenkin kun niiden pistosuojaa kehutaan. Edessä leveyttä on 53mm (29″) ja takana 57mm (27,5″). Taakse oli tarkoitus laittaa vielä hieman muhkeampi kumi, mutta niiden saatavuudessa oli ongelmia. Aikaisempien kokemuksien perusteella edessä ei polkuajossa kovin paksua kumea tarvitse, mutta kun sähköpyörässä on enemmän vauhtia, takakumille tulee poluilla jo melkoisia tällejä. Nähtäväksi jää, riittääkö 57mm näille ajoille. Litkut ja paineet sisään, ja sehän alkaakin näyttää jo maastopyörältä.

20211001 Kaikkia osia en näköjään onnistunut tilaamaan kerralla oikein ja pienien lisätilausten kirous on toistuvat postikulut ja pakettien odottelu. Moottori olisi pitänyt tilata fat-versiona, jottei eturatas ja kammet osuisi takahaarukkaan, jotka lähtivät tilaukseen. Hissitolppa piti myös vaihtaa versioon, jossa vaijeri kulkee rungon sisällä, jotta lopputulos näyttää viimeistellyltä. RFR 150mm tolppa tuli Saksasta alle viikossa ja asennus meni kohtuullisen jouhevasti, vaikka vaijerin ujuttamisessa pehmusteineen rungon sisään oli jo tekemistä. Nyt kaikki rungon sisällä kulkevat piuhat ja vaijerit on pehmustettu, eikä kolinaa pitäisi olla ollenkaan.

20211005 Viimeisiä paketteja odotellessa on aikaa säätää jousitusta, jossa ensimmäinen teko oli sittenkin asentaa keulan etäsäädin tankoon, koska säädin ilman vaijeria putken yläpäässä näytti turhan irtonaiselta. Säädinnappi etäsäätimen tilalle putken päähän oli kohtuuttoman kallis, joten päätös oli helppo, etäsäädin paikoilleen ja vaijerit nätisti nippuun. Etäsäätimessä on kolme asentoa, joten saattaa siitä jotain hyötyäkin olla, vaikka skeptinen olenkin, sillä tähän asti en ole jäykistimistä hyötyä kokenut. Takaiskaria puolestaan trimmasin hieman pumppaamalla jousea jäykemmäksi ja testailemalla sagia sinne neljänneksen paikkeille, mutta eipä iskareita voi sen tarkemmin säätää, kun ei pääse testaamaan ajamalla.

Ohjaamon vasemmalla puolella on kaasukahva, hissitolpan säädin ja pieni näyttö. Näyttönä toimii Eggrider, jonka avulla moottorin ominaisuuksia voi säätää puhelinmen kautta. Moottorin ominaisuuksia ei tarvi olla vähän väliä säätämässä, mutta piuhan irroitus ja läppärin kiinnitys on melko työlästä hommaa, kun asetuksia iteroi haluamakseen. Vaihtoehtoisena ajatuksena oli myös jättää näyttö kokonaan pois, jolloin olisi vähemmän rikkoutuvia osia ja ohjaamon pelkistäminen olisi äärimmäisempää. Näytöstä on ilmeisen helppo luopua myös myöhemmin sen jälkeen, kun moottori on sopivassa säädössä.

20211010 Lopputulos on kohtuullisen pelkistetyn näköinen, vaikka oheislaitteita onkin melkoinen määrä.

20211012 Pyörän rungon koko on isoin mitä sai eli 20″ ja hissitolppa nostaa hieman satulan matalinta asentoa, mutta näistä huolimatta satulan ollessa pohjalla 185cm kuskin jalat yltävät reilusti maahan ja ajosento vaikuttaa tarpeeksi väljältä teknisempään maastoon. Testaaman olisi kova kiire, mutta edelleen puuttuu leveään takahaarukkaan sopivat spider ja kammet. Odottelu on raastavaa.

20211111 No sieltä se spideri tupsahti seitsemän viikon odottelun jälkeen, vaikka Greenbikekit lupaili sitä 15 päivän toimituksella. Rahtiliikenne on turhauttavan sekaisin, eikä toimitusaikoja pysty ennakoimaan ollenkaan. Offsettiä on nyt 30mm fat-takahaarukkaa varten, kun normaalissa mallissa on 15mm.

20211111 Fat-versioiset kammet ovat Lasco EB11, joissa offset on hulppeat 43mm ja siitä jää noin sentin verran extraa molemmin puolin takahaarukkaan nähden. Perinteisen MTB-kammet ovat puolestaa Samox EC33-F13 13mm offsetillä. Molemmat kammet ovat 170mm pitkät.

Ketjulinja on nyt balanssissa uuden spiderin ansiosta. Rattaaksi piti saada teemaan sopiva sininen ratas hieman oletusratasta (44t) pienempänä (42t) ja sellainen löytyi kohtuuttomaan hintaan Garbarukilta Puolasta. Fat-versioisen spiderin offsetti on sen verran raju, että normaalilla avaimella sitä ei pysty edes kiristämään, joten sen kiritämisessä joutui käyttämään vähemmän ortodoksisia keinoja. Onneksi moottorin pyöriessä käänteiset kierteet kirivät spideriä, eikä sen tarvi olla kovin tiukalla, ohjearvoisesti vain 3,5Nm.

20211112 Vihdoin on koeajon paikka viereisessä metsässä, mikä tarjoaa todella monipuoliset polut korkeuseroineen. Ensireaktio pyörän käyttäytymiseen oli momentintunnistuksen kohtuullisen hyvä toimivuus, mitä ei aikaisemmissa projekteissani ole ollut. Hienosäätöä se kuitenkin kaipaa, mutta Eggriderin ohjelmoitavuudessa on vielä opeteltavaa. Ensimmäinen pettymys puolestaan oli polkimien kolahtelu kiviin ja kantoihin. Mittauksen perusteella vanhan pyörän kammen päästä maahan on 165mm ja tässä pyörässä vain 145mm ja se 20mm todellakin tuntui. Hieman myöhemmin huomasin iskarin olevan liian pehmeänä, joten muutamalla lisäpumppauksella takajousitus alkoi toimia oikeaoppisesti ja maavaraakin tuli lisää. Fatbike-osastolla ei ole 165mm lyhyempieä kampia tarjolla (nykyiset 170mm), joten tilasin kierretapit ja ajattelin porata nykyisiin kampiin uudet reijät ja lyhentää ne 150mm pituisiksi. Kampia tuli salailtua monta päivää, merkeistä esim. XLC, Miranda, FSA, Lasco, jne., ja tosiaan sähkömaastopyörissä kampia on lyhennelty jopa pari senttiä viime vuosina huolettomampaa ajoa tarjoamaan. Hieman maltillisempikin lyhennys kuin 20mm voisi riittää, mutta nyt kun voimaa on apuna riittävästi, kampien pituutta ei tarvita niin paljoa ja se tunne on mahtava, kun voi ajaa kivikkoja koko ajan polkemalla ilman huolen häivää maakosketuksista. Poraamisessa pitää vain huolehtia, että reikä tulee kohtisuoraan. Toinen pettymys oli kumet, jotka ovat suhteellisen ohuet, jonka takia 90kg kuski joutuu laittamaan melkoiset paineet, ettei ne pohjaa.

20211113 Takaiskarin kiristyksen ja ohjaustangon asennon hienosäädön jälkeen pyörällä on todella miellyttävää ajaa maastossa. Moottorin 1500W tuntuu riittävältä, joskin tehoa on piirun verran vähemmän kuin aikaisemmassa pyörässä akun volttieron takia, 48V vs. 52V. Momentintunnistuksella maastoajo on tarkempaa ja kaasuvivulla pääsee tuttuun tyyliin helposti paikoista, joissa ei pysty polkemaan ollenkaan. Isot valssit nousee kevyesti juurakoiden yli ja Foxin keula toimii niin huomaamatta ettei sen säätämistä ole tarvinut edes ajatella. Tangossa oleva kolmeasentoinen keulan jäykistin taitaa olla turha, mutta se saa olla siinä toistaiseksi. Ajoasento on miellyttävä ja jarrut toimivat herkästi samalla katkaisten virran moottorista. “Kytkintä” on suotavaa käyttää vaihteita vaihtaessa, jotta välttyy kohtuuttomalta rutinalta rattaista. Pyörä toimii niin kuin pitääkin, joten pienellä lisäsäädöllä siitä voi saada just itselle sopivan ajopelin.

20211116 Parin koeajon jälkeen tilaukseen lähti paksummat kumet, taakse 57mm -> 70mm (Schwalbe Nobby Nick) ja eteen 53mm -> 65mm (Continental Ruban), molemmat nykyistä rajummilla kuvioinnilla, jotta maastossa saa ajaa huolettomammin ja pienemmillä painella. Pyörä on kohtuullisen kevyt, puntari näytti 26kg, mutta +90kg kuskin kanssa renkaat saa olla paksuimmasta päästä. Jykevämmillä renkailla pyörään saa myös muutaman millin lisää maavaraa.

20211117 Eggrider-näytön kanssa on vielä opettelemista ja valmistajaltakin olen ohjeita pyytänyt. Näytön firmwaren päivytys onnistuu helposti, mutta jostain syystä se ei löydä yhteistä protocollaan controllerin kanssa ja ominaisuudet jää hyödyntämättä. Näin ollen Banfangin alkuperäinen näyttö tangon keskelle siihen asti, kun Eggrideriltä tulee lisäohjeita.

Share this post